Tuominen, ‘Live to tell’, 2025

Iiris Tuominen, ‘Live to tell: power, confession and the production of the homosexual legal subject’, Faculty of Law at the University of Lapland, Acta electronica Universitatis Lapponiensis, 405, 2025

Abstract

This thesis is a study of power exercised through and with legal proceedings over individuals belonging to sexual minorities – power that intersects not only with questions of sexuality but also with questions of knowledge, space, and even death. The thesis provides a close reading of certain cases from the European Court of Human Rights (ECtHR) and the Court of Justice of the European Union (CJEU) concerning the rights of sexual minorities but, as argued throughout this thesis, even more than that they concern the truth about sexuality. In other words, the legal issue in the cases was not the sexual orientation in itself, but what procedures are appropriate in investigating the claimed sexual orientation. Therefore, what is located in the background is the relationship between sexuality, truth, and institutional and judicial power. From this premise, the thesis seeks answers to the questions of how legal proceedings constitute what is conceptualised as the “homosexual legal subject,” what the elements of such subjectivity are, and what purposes the constitution of the subject serves in the context of law as well as politics. This general interest is explored in the four articles of this thesis, each addressing individual research questions. In this study of subjectification, one form of practice emerges as especially significant: confession. However, in the articles that the thesis consists of, the thematic of confession also intersects with other concepts that nevertheless contribute to the constitution of the homosexual legal subject. The discussion related to these concepts can be categorised under the notions of spatiality and death. In the thesis, the concepts of confession, spatiality, and death are interwoven and brought together by the theoretical framework and methodology derived from the work of Michel Foucault. In this thesis, altogether seven judgments are analysed, all of which are related to the right to respect for private and family life, enshrined both in the European Convention on Human Rights and the Charter of Fundamental Rights of the European Union. Three cases from the ECtHR concern the dismissal of employees belonging to sexual minorities from the British Armed Forces based on homosexuality being banned in the Armed Forces during that period. The cases from the CJEU concern asylum applications on the grounds of belonging to a sexual minority. In these cases, in addition to the general issue of asylum applications based on the applicant’s sexual orientation, the relevant feature is the so-called assessment of credibility, that is, assessment of whether the applicant is telling the truth about their sexuality. The cases are analysed through a method of critical close reading. This approach entails that legal cases are analysed neither from the perspective of the internal coherence of the legal system, nor by focusing on their material consequences in society, nor mainly philosophically. In this thesis, the legal cases are analysed by reading them against the Foucauldian theoretical framework. The method of close reading aids in illuminating the so-called subtext of the legal cases; it is a manner of interrogating what the text does but what it appears to be unaware of. This methodological premise is combined and contextualised with the Foucauldian notion of problematisation. Similarly, as Foucault would eventually describe his project as one focused not on what issues arise from certain problems, but rather on why those societal issues have become problems in the first place, the thesis examines the ways in which sexual orientation becomes a legal problem and how boundary conditions for this problem are being developed through the process. The thesis argues that the homosexual legal subject is formed by different intersecting powers through and with legal proceedings for the effective operation of disciplinary and governmental networks. These networks have been in place before the cases analysed in this thesis, and they continue to function today. In addition to broader philosophical questions of subjectification and power, the thesis also addresses the role of law in the context of the analysed cases. In this regard, the thesis demonstrates how law is irrevocably bound to power but also to the production of knowledge and vice versa. Confession is identified as a central technology that produces the relevant legal knowledge, a “truth” about sexual orientation. However, the “truth” so manufactured has specific criteria and functions for the operation of different regimes of power. Such operation is addressed in the thesis through a discussion of the confessional dispositive that arranges these different powers and technologies on a particular field of practice by structuring and re-structuring itself. The significant elements of such dispositive that emerge from the analysed materials can be further conceptualised as a triad of truth, confession, and death, grounded on the notion of suspicion. While suspicion is a significant part of the confessional practice in its sacramental form, it also finds a fertile soil in the “culture of disbelief,” well researched and documented in asylum and refugee studies. The thesis concludes that although law is a form through which certain acts are defined as transgressing or permitted, it is also a way to adjust relationships between groups and individuals in a manner that is productive more than repressive while adjusting the individuals. In this regard, introducing the confessional mechanism to the juridical apparatus is a significant element; the confessional practices that were made visible through the analysis of the legal cases of this study allow quantifying, categorising, and describing the subjects in detail while allowing law to regulate its own development. In this thesis, the confessional dispositive appears as a framework
through which it provides solutions to the problems of its own creation, such as
what the truth about sexuality is and how such truth can be revealed. Law, then, is
an important instrument both in the constitution of such truth and in the strategic
re-arrangement of the dispositive.

Abstract (in Finnish)

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan vallankäyttöä, jonka kohteina ovat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat yksilöt. Tutkimus osoittaa, kuinka tällainen vallankäyttö ei kuitenkaan kohdistu vain seksuaalisuuteen, vaan limittyy myös tietoon, tilallisuuteen ja kuolemaan. Vallankäytön keskeinen kanava ja ilmenemismuoto on oikeus. Tutkimusaineisto koostuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ja Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeustapauksista, joiden keskiössä on seksuaalivähemmistöjen oikeuksien lisäksi ennen kaikkea totuus seksuaalisuudesta. Toisin sanoen analysoiduissa tapauksissa oikeudellinen harkinta ei kohdistu niinkään seksuaaliseen suuntautumiseen itsessään, vaan pikemminkin siihen, minkälaiset menettelyt ovat sallittuja seksuaalisuuteen liittyvän totuuden selvittämiseksi. Samalla tutkimuksessa rekonstruoidaan kuva siitä seksuaalisuuden, totuuden sekä institutionaalisen ja oikeudellisen vallankäytön suhteesta, joka on käytännön juridiikan taustalla. Näistä lähtökohdista tutkimuksessa etsitään vastauksia kysymyksiin: 1) Miten oikeuskäytännössä tuotetaan subjektipositio, jota voidaan kuvata ”homoseksuaaliksi oikeussubjektiksi”? 2) Mitkä ovat tällaisen subjektiviteetin elementit? 3) Mitä tarkoitusta näin tuotettu subjekti palvelee, sekä oikeudellisesti että poliittisesti? Väitöskirjan neljä osajulkaisua käsittelevät näitä kysymyksiä kukin oman tarkemman tutkimuskysymyksensä kautta.

Tunnustus on keskeinen väitöstutkimuksessa kuvattu subjektifikaation muoto. Väitöskirjan osajulkaisuissa tunnustus kuitenkin risteää muiden teemojen ja käsitteiden kanssa, jotka kaikki osallistuvat yhdessä homoseksuaalin oikeussubjektin muotoamiseen. Nämä eri teemat ovat tilallisuus ja kuolema. Tunnustus, tilallisuus ja kuolema yhdistyvät Michel Foucault’n työstä ammentavassa teoreettis-metodologisessa viitekehyksessä.

Väitöskirjassa analysoidaan yhteensä seitsemää tuomiota, jotka liittyvät kaikki sekä Euroopan ihmissokeussopimuksessa että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa turvattuun oikeuteen nauttia yksityis- ja perhe-elämää koskevaa kunnioitusta. Kolme EIT:n ratkaisemaa tapausta koskevat seksuaalivähemmistöön kuuluvien työntekijöiden irtisanomisia Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimista sillä perusteella, että homoseksuaalisuus oli kiellettyä asepalveluksessa. EUT:n käsittelemät asiat puolestaan koskevat turvapaikkahakemuksia, joiden perusteena on seksuaalivähemmistöön kuuluminen ja siitä johtuva vaino. Näissä tapauksissa seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien yleisempien oikeudellisten kysymysten lisäksi merkityksellinen on niin kutsuttu uskottavuusarviointi eli viranomaisen arvio siitä, onko hakijan kertomus seksuaalisesta suuntautumisestaan totta.

Tuomioita analysoidaan kriittisen lähiluvun menetelmin. Näin ollen oikeustapauksia ei analysoida ensisijaisesti oikeusjärjestelmän sisäisen koherenssin näkökulmasta, eikä siitä näkökulmasta, minkälaisia yhteiskunnallisia seurauksia tuomioilla on, eikä myöskään yksinomaan filosofisesti. Oikeustapauksia luetaan foucault’laista teoreettista viitekehystä vasten. Menetelmällä pyritään tuomaan esiin oikeustapausten niin kutsuttu subteksti. Näin päästään tarkastelemaan tekstin ”tiedostamatonta” osaa. Tämä metodologinen lähtökohta yhdistyy Foucault’n problematisaation käsitteeseen. Foucault kuvasi työnsä keskittyvän vähemmän siihen, millaisia ongelmia yhteiskunnassa voidaan havaita ja enemmänkin siihen, miksi nämä ongelmat olivat ylipäätään muodostuneet ongelmiksi. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan niitä tapoja, joilla seksuaalisesta suuntautumisesta tulee oikeudellinen ongelma ja kuinka ongelman reunaehdot muodostuvat samalla.

Väitöskirjassa väitetään, että homoseksuaali oikeussubjekti muodostuu oikeuskäytännössä erilaisten voimien leikkauspisteessä ja oikeuden kautta kurinalaistavien ja hallinnallisten verkostojen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Tällaisetverkostot ovat olleet olemassa jo ennen väitöskirjassa analysoituja tapauksia, ja ne jatkavat toimintaansa edelleen. Laajempien subjektifikaatioon ja valtaan liittyvien kysymysten ohella väitöskirjassa käsitellään oikeuden roolia suhteessa näihin teemoihin. Tältä osin väitöskirjassa väitetään, että oikeus ja valta ovat erottamattomasti kytköksissä paitsi toisiinsa, myös tiedon tuotantoon.

Tunnustus on keskeinen teknologia, jonka kautta tuotetaan tapausten ratkaisun kannalta relevanttia juridista tietoa: ”totuutta” seksuaalisesta suuntautumisesta. Näin tuotettu ”totuus” vastaa kuitenkin ennalta asetettua kriteeristöä ja palvelee siten tiettyä tehtävää erilaisissa vallankäytön järjestelmissä. Tällaista ”järjestelmienjärjestämistä” käsitellään väitöskirjassa tunnustuksellisen dispositiivin kautta. Tunnustuksellinen dispositiivi järjestää erilaisia voimia ja teknologioita tietyllä käytäntöjen kentällä purkamalla ja uudelleen kokoamalla itseään. Dispositiivin toiminnan keskeiseksi elementiksi tunnistetaan totuuden, tunnustuksen ja kuoleman kolminaisuus, jonka perustana on epäily ja epäluulo. Epäily on paitsi olennainen osa tunnustuksen sakramentaalista versiota, mutta epäily liittyy myös läheisesti turvapaikkalainsäädännön ja pakolaisoikeuden tutkimuksessa laajalti dokumentoituun ”epäilyksen kulttuuriin”.

Väitöskirjan johtopäätös on, että oikeus on paitsi väline sen määrittämiseen, mitkä teot ovat kiellettyjä ja mitkä sallittuja, myös väline järjestää ja säädellä ihmisten ja ryhmien välisiä suhteita. Näin oikeuden toiminta asettuu pikemminkin osaksi tuottavia kuin repressiivisiä vallan muotoja. Tunnustuksellisen mekanismin ottaminen osaksi juridista koneistoa on tältä osin merkittävä muutos: tapauksissa ilmenevä tunnustuksellisuus mahdollistaa subjektien tarkan määrällistämisen, luokittelun ja kuvailun. Samalla se tarjoaa oikeudelle olennaisen keinon säädellä omaa toimintaansa ja kehitystään. Tunnustuksellinen dispositiivi ilmenee kehikkona, joka tarjoaa ratkaisuja itse kehittämiinsä ongelmiin, kuten mikä on totuus seksuaalisesta suuntautumisesta ja millä tavoin tällainen totuus voidaan selvittää. Oikeudella puolestaan on merkittävä rooli sekä totuuden tuottamisessa että dispositiivin strategisessa järjestämisessä ja uudelleen järjestämisessä.